Kun ma voisin vielä vuoen
Kun ma voisin vielä vuoen.
Tuskaksi minun tulevi,
Pakoksi minun panevi,
Tätä orjana oloa,
Vierasta kiven vetoa
Kivi kiskoi harteheni
Paasi paitani repäsi.
Kun ma voisin vielä vuoen,
Kesteä tämän kesosen,
Tämän syksyn syylätellä,
Tämän talven tallustella,
Akan ankaran apuna,
Rautakämmenen kälynä!
Jospa voisin vuoen olla,
Tok' en toiseksi rupeisi,
Paistiksi pahan emännän,
Tulikulkun kumppaliksi;
Kun minkä sanan sanovi,
Tuli suusta suihkuavi,
Kipunoivi alta kielen,
Savuaa sanan jälestä.
Jo ma voinen vuoen olla,
Yhen kesteä kesosen,
Yhen syksyn syylätellä,
Yhen talven tallustella,
Akan ankaran apuna,
Rautakämmenen kälynä;
Teräksestä tietän kengät,
Paulat vaskesta panetan,
Joilla seison seinävieret,
Kuuntelen kujaperukset,
Kunnes suuri suisteleksen,
Ankara asetteleksen,
Rautakämmen käänteleksen,
Tulikulkku kuohteleksen.
